Kun 30-vuotta sitten Arto Kekkonen, Petri Huikari ja Pasi “Härski” Lehto aloittivat työuransa HT Laserilla vuonna 1995 uutena ”hyökkäysketjuna”, yritys oli vielä pieni perheyritys. Tekemisen ydin oli laserleikkaus, porukka tunsi toisensa ja arki pyöri Keuruulla alkuun Laserkujalla.
Laserit olivat alkuvuosina monelle vielä täysi mysteeri. Yksi rouva tiedusteli jopa laseria lainaksi saadakseen reiän seinään taulun koukkua varten, ja avoimien ovien päivänä eräs vanhempi herrasmies pohti vakavissaan, kuinka usein laserin “terä” oikein pitäisi teroittaa.
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin HT Laser on kasvanut ja kansainvälistynyt voimakkaasti. Laserleikkaus on arkipäivää, toimipisteitä on ollut parhaimmillaan yksitoista ja pelkästään Keuruun yksikössä työskentelee nyt noin pari sataa ammattilaista. “Kyllähän tässä on paljon muuttunut. Siitä sen huomaa, että aikaa on kulunut, kun yrityksen perustajan lapset eivät enää juoksentele hallissa vaan ovat kasvaneet uudeksi omistajasukupolveksi,” miehet naurahtavat.
Vaikka paljon on muuttunut, yksi asia ei ole kadonnut: tekemisen meininki.
Lama-ajan ratkaisut ja “pioneerityön” alku
1990-luvun puoliväli oli monelle epävarmaa aikaa. Pasi muistaa, kuinka työpaikka HT Laserilla löytyi yllättävän arkisesti. “Äiti oli kuullut, että naapurustossa puhuttiin työmahdollisuuksista HT Laserilla ja kehotti hakemaan.” Lama-aikana lomautukset olivat tuttuja edellisessä työpaikassa, ja uusi mahdollisuus tuntui varmalta askeleelta. Pasi pääsi HT Laserin palkkalistoille ja muistelee olleensa tuolloin talon 18. työntekijä.
Arto puolestaan tuli alalle laserleikkauksen pioneerivaiheessa, aikana jolloin tekniikka ei ollut Suomessa vielä juurikaan tuttua. Laserleikkausta tehtiin vain muutamassa yrityksessä. Arto oli käynyt laserkurssin ja muistaa ajatelleensa, ettei ainakaan sillä osaamisella koskaan työpaikkaa löytyisi. Toisin kävi: tie toi takaisin Keski-Suomeen ja HT Laserille. Arto aloitti laserleikkaajana ja siirtyi vuonna 2006 kokonaan myynnin puolelle.
Petri tuli taloon aikuiskoulutuksen kautta yrityksen toimiessa vielä aikuiskoulutuksen tiloissa. Hän aloitti “pakkarina” eli lähettämön tehtävissä, mutta vuosien varrella työpiste on vaihtunut moneen kertaan. Matkan varrella tulivat tutuksi laserleikkaus, varastotyöt, tilaustenkäsittely ja ohjelmointi – ja lopulta paluu halliin jatkojalostuksen pariin. Monipuolinen työnkuva on pitänyt työn mielenkiintoisena ja kartuttanut osaamista vuosien varrella.
Perustekeminen on samaa – mutta kaikki muu on mennyt eteenpäin
“Koneet ja järjestelmät ovat kehittyneet valtavasti, mutta työn ydin on pysynyt samana”, kolmikko kiteyttää vuosien varrella tapahtuneen muutoksen.
Koneiden kehitys on näkynyt ennen kaikkea nopeudessa, tarkkuudessa ja kapasiteetissa. Samalla asiakkaiden vaatimustaso on noussut: toimitusten, dokumentaation ja laadun odotetaan olevan kunnossa jokaisessa tilanteessa. Myös palveluvalikoima on laajentunut merkittävästi – laserleikkauksesta on kasvanut monipuolinen kokonaisuus, jossa jatkojalostus, särmäys, hitsaus ja muut ratkaisut ovat tulleet mukaan askel askeleelta.
Suurimmaksi arjen muutokseksi miehet nostavat digitalisaation.
Ennen moni asia tehtiin toisin: osoitetarrat kirjoitettiin käsin, piirustuksia saapui postissa ja faksilla, arkistoja kertyi ja virheiden mahdollisuus oli suurempi. Nykyään tieto kulkee sähköisesti ja prosesseja on voitu kehittää niin, että työ sujuu sekä eri tavalla että aivan eri mittakaavassa. “Kyllä nyt puutuisi käsi, jos pitäisi edelleen osoitetarrat käsin kirjoittaa,” Härski naurahtaa.
Vene pahvilaatikossa – tarina, joka ei unohdu
1990-luvulla piirustukset kulkivat usein faksilla tai postitse. Kuvien laatu vaihteli, osa aineistosta arkistoitiin paperisena ja moni piirustus piirrettiin vielä uudelleen ohjelmoinnissa. Se lisäsi väistämättä virhemahdollisuuksia – vaikka yllättävän hyvin asiat yleensä toimivatkin.
Yksi tapaus on silti jäänyt elämään työyhteisön muistoihin.
Asiakas oli tilannut täysmittaisen veneen, mutta piirustuksien mittayksiköt olivat aiheuttaneet epäselvyyttä, ja työ tehtiin täsmälleen annetun aineiston mukaan. Kun asiakas saapui kuorma-autolla noutamaan tilausta, hänelle ojennettiin pahvilaatikko, jonka sisältä löytyi vene pienoiskoossa – juuri siinä mittakaavassa kuin piirustukset olivat sen määränneet.
“Kyllähän se tehtiin täsmälleen piirustusten mukaan, mutta hinnasta pystyi päätellä, että mittayksikkö oli väärä.” Härski muistelee huvittuneena.
Asiaan suhtauduttiin huumorilla. Oikean kokoinen vene oli tehty myös valmiiksi, mutta pieni näpäytys jäi muistuttamaan siitä, kuinka ratkaisevaa mittayksiköiden selkeys on. Metallialalla puhutaan millimetreistä ja niiden osista, kun taas muilla aloilla senttimetrit, metrit tai jopa tuumat voivat olla arkipäivää. Kun yksikkö jää merkitsemättä, tulkinnanvara kasvaa – ja lopputulos voi olla aivan muuta kuin oli tarkoitus.
Ei voi sanoa, että ennen kaikki oli hyvin
Aikanaan, kun tilat olivat rajallisempia, osa materiaaleista jouduttiin säilyttämään ulkona. Pakkasessa lastattiin käsin, trukit jäivät jumiin hankeen ja toisinaan levykasoja etsittiin lumen alta
– varaston arvo saattoi konkreettisesti muuttua vuodenaikojen mukana. Kun materiaalit saatiin katon alle, arki helpottui merkittävästi ja turhaa työtä jäi pois.
Myös työturvallisuus on ottanut vuosikymmenten aikana isoja harppauksia. Miehet muistavat ajan, jolloin turvavarusteita ei ollut samalla tavalla ja käytännöt kehittyivät usein vasta, kun jotain sattui tai oli lähellä sattua. Vakavilta tapaturmilta on onneksi vältytty, mutta trukkitarinoita kolmikolla riittää: kaatumisia, läheltä piti -tilanteita ja vauhdikkaita pihasiirtoja, joille nykyään voi jo naurahtaa – silloin ei aina naurattanut.
Yksi iso muutos on ollut myös savuttomuus. Ennen hallissa tupakoitiin jopa työpisteellä. “Hitsaritkin veti röökiä maski päässä. Nykyään se kuulostaa ihan käsittämättömältä,” Huikari naurahtaa.
Työyhteisö kasvoi – ja samalla muuttui
Kun yritys oli pieni, arki oli yhteistä. Omistaja Hannu Teiskonen näkyi hallissa päivittäin, ja kahvihuoneessa sekä lounaalla istuttiin aina samalla porukalla. Kaikki tunsivat toisensa ja tiesivät, mitä muille kuului.
Kahvihuone kävi kuitenkin nopeasti pieneksi. Pasi muistelee siirtyneensä syömään pukuhuoneeseen tilanpuutteen vuoksi. “Kyllä pitää olla härski jätkä, kun tulee tänne p***an käryyn syömään!” työkaverit kommentoivat – ja siitä Pasi sai lempinimensä Härski. Tuolla nimellä mies tunnetaan edelleen, eikä kaikki taida hänen oikeaa nimeään tietääkään.
Kasvun myötä arki muuttui väistämättä. Erityisen suuri muutos koettiin Varissaareen siirtymisen jälkeen vuonna 2015, jolloin henkilöstömäärä kasvoi poikkeuksellisen nopeasti. “Lomalta palatessa ei tunnistanut puoliakaan hallissa vastaan tulevista,” miehet muistelevat. Eikä ihme – parhaimmillaan henkilöstömäärä ehti puolessa vuodessa tuplaantua.
Kasvu ja kansainvälistyminen toivat mukanaan uusia toimintatapoja, kulttuureja ja kieliä. Silti miesten mukaan yhteishenki on säilynyt: jokainen on yhä osa samaa kokonaisuutta.
Miksi täällä on viihdytty 30 vuotta?
Kun miehiltä kysyy, mikä on pitänyt heidät HT Laserilla kolme vuosikymmentä, vastaus tulee nopeasti ja yksimielisesti: työkaverit ja hyvä henki.
Viihtyvyyden taustalla on ollut myös arjen sujuvuus – lyhyet työmatkat, perhe ja elämäntilanne. Työ on kehittynyt vuosien varrella, eikä tekeminen ole jäänyt paikalleen: haasteita on tullut lisää ja osaaminen on kasvanut yrityksen mukana. Lisäksi turva ja jatkuvuus ovat merkinneet paljon – palkka on tullut ajallaan ja töitä on riittänyt.
Pasin työmatka kiteyttää paljon: 450 metriä kesällä veneellä ja talvella jalan järven yli. Petri puolestaan tiivistää pitkän uran ytimen siihen, ettei hänen ole tarvinnut 30 vuoteen miettiä, mitä seuraavaksi tekisi. Arto nostaa tärkeäksi työn kehittymisen ja oman siirtymisensä myyntiin: “Se oli askel, joka teki omasta työpolusta juuri oikean.” Myyntityössä myös aiempi tuotannon kokemus on osoittautunut arvokkaaksi.
Katse eteenpäin: osaaminen ja kasvu eivät lopu
Kolmikko näkee tulevaisuudessa sekä mahdollisuuksia että realiteetteja. Toimintaympäristö ja suhdanteet voivat muuttua nopeasti, ja yritys elää ajassa. Miesten mukaan Keuruulla on vahvaa osaamista ja tietotaitoa – sellaista, jota on rakennettu vuosikymmeniä – jonka päälle kasvua on jatkossakin vakaata rakentaa.
Vaikka moni asia on vuosikymmenten varrella kehittynyt, yksi asia yhdistää 90-luvun ja tämän päivän HT Laseria: kun töitä tehdään, ne tehdään kunnolla — ja vaikeistakin vaiheista mennään aina yhdessä eteenpäin.
