Kun HT Laserin pitkäaikainen ohjelmoija Olga Ejova jää maaliskuun lopussa eläkkeelle, päättyy samalla yksi yrityksen historian pisimmistä työurista. Olgan 32 vuoden mittainen urapolku sisältää sattuman tuomia käänteitä, teknologian valtavan kehityskaaren ja ennen kaikkea syvää sitoutumista työhön, johon hän löysi kutsumuksensa lähes vahingossa.
Uuteen maahan – kohti vakautta ja mahdollisuuksia
Olga saapui perheineen Suomeen vuoden 1993 alussa tuolloin hiljattain hajonneesta Neuvostoliitosta. Hän oli opiskellut Petroskoissa diplomi-insinööriksi ja työskenteli isossa traktoreita valmistavassa tehtaassa suunnitteluosastolla. Arki Neuvostoliitossa oli hyvästä koulutuksesta ja työpaikasta huolimatta niukkuuden sävyttämää ja jopa ruoasta oli neuvostoyhteiskunnassa pulaa.
“Kerran jonotin viisi tuntia ostamaan maitoa lapsille. Paluumatkalla kaaduin, ja kaikki lasiset maitopullot menivät rikki. Silloin päätin, että en halua lasteni elävän tällaista elämää.”
Olgan suomalainen äiti oli palannut Suomeen paria vuotta aikaisemmin presidentti Koiviston julistaman inkerinsuomalaisten paluumuutto-ohjelman myötä ja muutakin sukua asui jo valmiiksi Suomessa. Suomeen muuttaminen tuntui Olgallekin oikealta ratkaisulta: maa tarjosi vakautta sekä mahdollisuuden rakentaa elämää uudelleen. Perhe asettui aluksi Petäjävedelle, ja Olga aloitti opiskelun Keuruulla Aikuiskoulutuskeskuksen laser- ja levykurssilla pienen sattuman kautta.
Sattuma ohjasi uudelle uralle
Kun Olga kuuli laser- ja levykurssista ensimmäisen kerran, hän ajatteli kurssin liittyvän jollain tapaa laserlevytekniikkaan ja CD-levyjen valmistamiseen. Yllätys oli iso, kun selvisi, että kyse onkin metallituotannosta ja laserleikkauksesta. Työvoimatoimiston työntekijä oli kuitenkin vakuuttunut siitä, että kurssi sopisi Olgalle – kenties juuri Olgan insinööritutkinnon ja työkokemuksen vuoksi.
Laser- ja levykurssilla Olga oli ainut nainen, mutta hän oli tottunut miesvaltaiseen alaan jo insinööriopinnoissaan, jossa naisia oli 4 ja miehiä 75. Neuvostoliiton aikana naisinsinööreihin saatettiin työelämässä suhtautua vähättelevästi tai naureskellen. Suomessa työvoimakoulutusten asiantuntijat saivat Olgan kuitenkin vakuuttuneeksi siitä, että täällä hänet otettaisiin ammattilaisena tosissaan ja alalle kannattaisi jäädä.
Pian kävikin selväksi, että kurssi oli sopiva valinta: vaikka Olgalla oli tuossa kohtaa vasta vähän kokemusta tietokoneen käytöstä, ohjelmointi onnistui häneltä heti sujuvasti. Kun kurssilla olisi ollut aika siirtyä hallin puolelle tuotantotyöhön tutustumaan, Olgan lahjakkuuden huomannut opettaja kehotti Olgaa jäämään ohjelmoimaan asiakastöitä, jotka kurssiin kuuluivat.
Pian osaava tekijä haluttiin työllistää Aikuiskoulutuskeskuksen vieressä sijainneelle HT Laserille, ensin harjoitteluun ja kesäloman sijaisuuteen ja sen jälkeen vakituiseksi työntekijäksi.
HT Laserilla odotti lämmin vastaanotto
Olgan aloittaessa HT Laserilla kesällä 1994 yritys oli vasta hiljattain perustettu ja työllisti noin 15 henkeä. Olga kuvaa ilmapiiriä auttavaiseksi ja yhteishenkeä perhemäiseksi ja lämpimäksi.
HT Laserin perustaja-yrittäjä Hannu Teiskonen oli aina itse paikalla ja piti henkilökohtaisesti huolen siitä, että uudet työntekijät tunsivat olonsa tervetulleeksi ja kotiutuivat Keuruulle.
”Hannu auttoi minua aivan konkreettisesti: hän ajelutti minua ympäri Keuruuta näyttämässä paikkoja ja vapaana olevia asuntoja. Löysimme perheelleni vuokra-asunnon aivan työpaikkani läheltä, johon muutimme. Näin hän toimi jokaisen kohdalla. Myös Hannun silloinen puoliso Ritva auttoi ja neuvoi kaikessa. Se oli hiljattain Suomeen muuttaneelle tuoreelle keuruulaiselle kullanarvoista.”
Teknologian kehitys – korpuista CAD-maailmaan
Olgan uran aikana teknologia on kehittynyt valtavasti. Uran alussa sähköposti oli vasta yleistymässä ja piirustukset saatiin asiakkailta paperisina. Ohjelmointi oli käsityömäistä: jokainen leikkuulinja piti itse erikseen merkitä ohjelmaan, jonka jälkeen ne vietiin laserleikkauskoneelle korpuilla. Alkuun Olga ohjelmoikin pelkkää laserleikkausta, jossa HT Laser oli teollisessa mittakaavassa Suomen edelläkävijöitä. Vesileikkaus tuli kuvioihin hieman myöhemmin.
Yrityksen alkuvaiheessa asiakastyöt olivat kaikkea laidasta laitaan: Olga muistaa ohjelmoineensa ja piirtäneensä niin päiväkodin naulakoita, pulloautomaatin ja kassalaitteiden osia kuin risteilyalusten koriste-elementtejäkin. Monipuolisuus teki työstä kiinnostavaa ja yhteistyö erilaisten kansainvälistenkin asiakkaiden kanssa oli innostavaa.
”Kyllä se aina miellyttää, ja vähän huvittaakin, nähdä ympäri Suomea katukuvassa jotain minkä tekemisessä on itse ollut mukana. Sellaisia on ollut muun muassa tietynlaiset ajoneuvot ja uran alkuvaiheesta erään kansainvälisen pizzaravintolan logo. Heillä oli kyllä logo, mutta ei piirustuksia siitä, joten piirsin sen aikanaan millimetripaperille käsin, jotta saimme logon leikattua kyltiksi”, Olga muistelee.
Sitkeä ammattiylpeys ja luontainen tarkkuus
Olga kertoo viihtyneensä työssä erityisesti siksi, että ohjelmointi sopi hänen luonteelleen: työ on ollut tarkkuutta ja kärsivällisyyttä vaativaa, ja insinööriopintojen syvällistä ymmärrystä esimerkiksi metallista materiaalina on päässyt hyödyntämään palkitsevalla tavalla. Hän onkin innolla ryhtynyt aina myös vaikeampiin tehtäviin – ne ovat haastaneet sopivalla tavalla ja tuoneet hyvää vaihtelua rutiinitekemiseen.
Vuosien varrella Olga pääsi jakamaan ammattitaitoaan myös kollegoilleen: suuri osa konsernin uusista ohjelmoijista tulivat alkuun Olgan perehdytykseen.
Olgan mukaan ohjelmointi on tuntunut niin omalta, ettei hän ole uransa aikana harkinnut alanvaihtoa. Hän kertoo olevansa myös ihminen, joka sitoutuu valintoihinsa: kun päätös on tehty, siinä pysytään.
Eläkepäivät tuovat muutoksen arkeen ja uusia ilonaiheita
Eläkkeelle jääminen on Olgalle haikeaa ja osin jännittävääkin.
”Olen elänyt samassa rytmissä lähes neljäkymmentä vuotta ja nyt työssä käymisen rutiini päättyy. Olen kuitenkin huomannut, että kroppa ei kestä enää istumatyötä, joten nyt on oikea aika täyttää päivät jollain muulla.”
Eläkepäiviin täytettä tuovat ainakin kaksi lastenlasta, joiden kanssa ehtii viettämään aikaa eittämättä paremmin eläkkeellä. Lisäksi Olga on innokas puutarhanhoitaja sekä käsitöiden ja neulomisen harrastaja. Myös matkustelu on lähellä sydäntä, kuten myös kulttuurielämykset teatterista konsertteihin ja taidenäyttelyihin.
”Kaikki sanovat minulle, että eläkeläisellä ei ole koskaan aikaa, joten ehkä se pitää pian paikkaansa myös minun kohdallani”, Olga naurahtaa.
Kiitos Olga – 32 vuoden jälkeen jälki jää
HT Laser kiittää Olga Ejovaa lämpimästi vuosikymmenten työpanoksesta ja sitoutumisesta työyhteisöön. Olgan laaja osaaminen ja syvällinen ammattitaito on ollut mittaamattoman arvokasta ja täytettäväksi jää suuret saappaat.
Kiitos Olga – toivotamme sinulle mitä parhaimpia eläkepäiviä ja ikimuistoisia hetkiä uuden aikakauden alussa.